Museon tapahtumat

”VANHAT ESSUT” -Näyttely Porlammilla

Talon emäntä, tytär vai piika? Ennen tämän kaiken näki esiliinasta, joka oli merkki kantajansa sosiaalisesta asemasta.  Sananlaskun mukaan talo tunnetaan portaistaan ja emäntä esiliinastaan. Jos emännälle jäi luppoaikaa, hän saattoi nähdä paljonkin vaivaa esiliinojen koristelussa. Kiireinen ja köyhempi emäntä on voinut kulkea yksinkertaisempikin essu edessään. Essu ei ollut kuitenkaan vain essu. Esiliina on ollut kunniallisen naisen merkki, siveyden suoja ja sen on tietysti pitänyt olla puhdas, ehjä ja siisti. Kotoa ei kylille lähdetty entisaikaan missään tapauksessa ilman esiliinaa. Erikseen oli esiliinat arkeen ja juhlaan tai kotiin ja kauppaan. Essujen taskujen määrälläkin oli merkitystä, arkiessussa niitä piti olla useampi, pyhäessussa riitti yksi pienempi.

Mahdollisimman arkinen ruudullinen esiliina on juuri se, jonka monet viisi- ja kuusikymppiset muistavat omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Arkiesiliinan kangas oli mahdollisimman arkinen ja edullinen, ja  useimmiten ruudullinen. Ruutujen sekaan käyttäjä kuitenkin halusi koristeita, leikkauksia koristavia tereitä ja ketjusilmukoita sopivasti polveilemaan. Tähän aikaan työ ja tekeminen ei ollut kallista vaan kangas. Ruutuessu oli riittävän iso ja se oli ommeltu muotoon istuvaksi, ei liian isoksi tai pieneksi. Olennaista oli myös ne taskut, joista löytyi nenäliinan lisäksi vaikka mitä aarteita lapsen mielestä. Eräs vanhemmista näyttelyvieiraista kertoi, että kulkukauppiaat myivät ensimmäisiä ompelukoneella ketjupistoin kirjottuja ruutuessuja. Se selittää, miksi meidänkin näyttelyssä oli tällaisia essuja kolme kappaletta esillä.

Vaikka esiliina aluksi tuntuu voimakkaasti naisen sukupuoleen sidotulta vaatekappaleelta, niin esiliina ei ole vain naisen vaate. Esiliinoja on ollut  ja on yhä myös miehillä kuten suutareilla, sepillä ja kalastajille. 1800-luvulla esiliina kuului miesten saunavarusteisiin. 1980-luvulla kauppoihin tuli myös miehille tarkoitettuja vitsikkäitä esiliinoja, joista  oli muutama esimerkki kirjaston näyttelyssä. Essut tekevät myös paluuta miesten hallinnoimissa keittiöissä, se on osa kilpavarustelua, jolla halutaan erottua. Mies pukee essun päälleen kuin univormun. Tässä keittiössä kokkaa mies tai ainakin grillaa.

Porlammin kotiseutumuseon ja Soihdun yhteisessä esiliina näyttelyssä oli näytteillä yhteensä 98 erilaista esiliinaa. Näyttelyn vanhimmat esiliinat olivat palvelijoiden esiliinoja yli 100 vuoden takaa. Mukana oli myös hieman uudempia pidoissa passareiden käyttämiä valkoisia hienosti koristeltuja esiliinoja. Passarin palkka pidoista saattoi olla vain essu, joka oli ohutta hienoa kangasta. Essu oli nuorelle neidolle arvostuksen osoitus, hänen taitoihin luotettiin niin paljon, että hänet kutsuttiin passariksi.

Näyttelyssä löytyi kansallispukujen esiliinoja aikuisille ja lapsille. Näytillä oli myös koulussa 1950-luvulla tehtyjä esiliinoja. Aikoinaan jokaisen tytön piti tehdä koulussa esiliina taidoista riippumatta. Lisäksi näyttelystä löytyi esiliinoja raskaana olevilla naisille. Ruudullisia kokoessuja oli runsaasti.  Mukana oli esiliinoja eri materiaaleista; perinteisiä puuvillaessuja, mutta myös satiinista tai villasta tehtyjä esiliinoja. Arkiessuja, pyhäesiliinoja, marttaesiliinoja, toisin sanoen näytillä oli kattava läpileikkaus kaikenlaisista essuista.

Esiliina-näyttelyn riisuttu versio on nähtävillä Porlammin kirjaston ikkunassa aina 18.8. saakka. Tervetuloa tutustumaan ja muistelemaan!

Näyttelyn rakentajat eli Mervi Vuorinen, Eila Lindberg, Ulla Ahokas ja Leena Aho

Kuvia näyttelystä löytyy kuvagalleriasta.

Lähteenä käytetty: ET 1/2011 ja VIVA 2/2012
(lehtien artikkelit ovat myös luettavissa kirjaston ikkunassa)

 

—————————

PERENNATAPAHTUMAN rääppiäiset

Perennatapahtumasta jäi jonkin verran taimia jäljellä, jotka ovat myynnissä reilun viikon ajan. Listalta löytyy mm. kohta kukkivaa punaista korallikeijunkukkaa, jonka taakse voisi istuttavaa sinistä kurjenmiekkaa tai hopeisena hohtavaa helminukkajäkkärää. Pensaiden alle rikkaruohoja estämään voisi istuttaa rönsyansikkaa, kevätkaihonkukkaa tai tuoksukurjenpolvea. Kultapalloista ja palavasta rakkaudesta saisi punaisenkeltaisen heinäkuisen ilon. Paahteiseen paikkaan löytyisi istutettavaksi sammalleimua tai maksaruohoja, kivikkoon isorikkoa. Polun viereltä löytää paikkansa varmasti hennon sininen unelmatädyke. Sormustinkukkaa tuntemattomampi pieni sormustinkukkakin on luonnonmukaisen puutarhan ilahduttaja. Kokeilunhaluisille löytyy pieniä stevian taimia. Paikkaan, jossa mikään muu ei kasva, voi aina istuttaa vuorenkilven.   Ja jokaisesta portinpielestä pitäisi löytyä oma lipstikka.  Jos kiinnostuit näistä kasveista, niin ota yhteyttä.

sähköposti: museo@porlammi.fi

PERENNATAPAHTUMA Porlammin torilla Lapinjärvellä 26.5.2012

Porlammin kotiseutumuseo järjestää perennatapahtuman 26.5.2012 kello 10-13  torilla. Tapahtumasta saadut tuotot käytetään mm. valokuvakokoelman digitalisointiin sekä museoiden ylläpitokustannuksiin. Tapahtumassa myydään perennoiden lisäksi hyötykasvien ja kukkien taimia. Tänä vuonna on saatu lahjoituksina mm. kuvassa oleva leimukukan/syysleimun vanhaa violettia maatiaiskantaa. Myytävänä on myös muutama kappale vanhoja pioneja. Lisäksi erilaisia maanpeiteperennoja on paljon saatavilla sekä varjoon että aurinkoon. Muita myynnissä olevia kasveja on lueteltu alla:

Perennoja

akileija, bellis, harjaneilikka, harmaamalvikki,  helminukkajäkkärä, herttavuorenkilpi,  ihannetädyke, jalopähkämö, kanadanvuokko, ketoneilikka, kevätvuohenjuuri, kirjoukonhattu, komeamaksaruoho, korallikeijunkukka, kultapallo, kultapiisku,  kääpiökurjenmiekka, kääpiöpeurankello, keltapäivänlilja, kultatyräkki, kuunlilja, lehtosinilatva, mirrinminttu, myskimalva, nauhus,  palava rakkaus, pikkusormustinkukka,  pikkusydän, pioni,  rohtoraunioyrtti, ruskolilja, rusopäivänlilja, saksankurjenmiekka (valkoinen ja sininen), siperiankurjenmiekka (sininen ja sinikeltainen), siperianmaksaruoho, salkoruusu, sormustinkukka, syysleimu, tarha-alpi,  tulikellukka,  unikko, varjolilja, väriminttu

Maanpeiteperennoja

ansikka, isorikko, kevätkaihonkukka, maahumala, matalia maksaruohoja (valkoinen/vaalenpunainen), pikkutalvio,  sammalleimu, rentoakankaali,   tuoksukurjenpolvi, tummakurjenpolvi, varjoyrtti, verikurjenpolvi

Pensaita, köynnöksiä

alppikärhö, keijuangervo, valamonruusu, koristevadelma, humala, musta viinimarja

Hyötykasveja

paprika, chili, tomaatti, raparperi,  kesäkurpitsa, talvikurpitsa, stevia, viinisuolaheinä, talvivalkosipuli, basilika (kaneli, sitruuna), lippia (sitruunaverbana),  lipstikka, punalaukka, piparminttu, oregano, ruohosipuli, timjami

Kesäkukkia

krassi, ruusupapu, samettikukka, tuoksuherne

Otamme mielellämme vielä kasvilahjoituksia vastaan. Jos sinulla on jaettavia perennoja tai ylimääräisiä taimia, niin ilmoita Merville tai Mirjalle. Listaa myytävistä perennoista ja taimista päivitämme säännöllisesti.

Mervi puh. 050 4017966    sähköposti: mervi.riitta.vuorinen@gmail.com                             

Mirja puh. 0400 467048  sähköposti. mrantasalmi@gmail.com

 

 

La 5.5.12 klo 10.00 on  kotiseutumuseon TALKOOT 

Siivotaan, haravoidaan ja poistetaan aluskasvillisuutta, työskennellään sisällä ja ulkona. Tapaamme Makasiinilla. Omat haravat, tai muut työkalut (vesurit, sahat) mukaan. Pölynimuri on museon puolesta. Kaikki museoasioista kiinnostuneet tervetulleita. Työt tehtyä paistetaan nuotiolla  makkaraa.   

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *